Sairaan syyllistäminen

Toisinaan olen huomannut, että sairauksista syytetään sairastunutta itseään. Omalta kohdaltani on muutamia esimerkkejä. 

Otan esimerkiksi haavaisen paksusuolen tulehduksen joka ajoittain yleensä pahenee tai jopa muuttuu aktiiviseksi. Silloin ulkopuoliset saattavat pohtia syytä ja toisinaan saattaa tulla suoranainen syytös: "Joo ei se olut tee hyvää vatsallesi" tai "Varmaan olet syönyt liikaa pastaa, sun pitää syödä gluteenitonta" tai "Ei ihme, kyllä ne grilliruuat on rasvaisia ja ärsyttävät suolen". Astetta rajumpaa syyllistämistä voi olla lehtien kommenttipalstoilla, siellä tiedetään varmasti että olet liikaa syönyt teollista ruokaa ja sen vuoksi suolistosi on vammautunut. Oma vika, olisit syönyt kikherneitä.

Toinen esimerkki on selkävaivat. Syyttämiseltä ei selviä vaikka olisi näyttää magneettikuvat välilevyn pullistumasta. Selkävaivainen voi olla vain laiska ihminen joka ei muista seistä, liikkua ja vahvistaa selkälihaksiaan. Kerran minulta kysyttiin, että osaanko edes nostaa oikeaoppisesti esineitä maasta. En toki kiellä, kyllä fyysinen harjoittelu varmasti tekee hyvää selkäkivuille, mutta moni sohvaperuna on selkäkivuton vaikka ei liiku jääkaappia kauemmaksi ja toisaalta jääkaapilta voi juoda olutta ja syödä makkaraa ilman IBD:hen sairastumista.

Muniaissyövästä kuitenkaan kukaan ei ole päässyt minua syyllistämään. En ole ylipainoinen, jaksan juosta ja en tupakoi. En voi kuvitella kuinka syyllinen olo syövästä olisi jos olisinkin polttanut tupakkaa ja olisin ollut ylipainoinen. Syöpähän olisi automaattisesti johtunut minun elintavoistani.

Ja onhan meillä olemassa syyllistävä sanakin sairauksille, elintasosairaudet. Elintasosairauksiksi luokitellaan sairauksia joissa henkilön koetaan olevan oleellisessa roolissa sairastumiseen ja näitä on esimerkiksi sydänsairaudet, diabetes, ylipaino ja kohonnut verenpaine. Luokittelu tuntuu olevan aukoton, jos sinulla on kyseisiä vaivoja niin olet automaattisesti syyllinen sairauksiisi.